matkablogi

matkablogi

Emei Shan – Auringonnousu Kultaisella huipulla

Kuulen puhelimen värähtävän ja raotan silmiäni sen verran, että saan kaivettua sen vieressäni olevan takin taskusta. Kello näyttää 01:15 ja ulkoministeriöltä tulleessa tekstiviestissä ilmoitetaan Sichuanissa tapahtuneen 6.5 magnitudin maanjäristys. Vuorella sijaitsevassa luostarissa mikään ei liikahdakaan, joten lähetän kotiin rauhoitteluviestit ja piilotan puhelimen takaisin taskuun. Yritän vielä painaa silmät kiinni, mutta yön viimeisetkin tunnit kuluvat nukahtamatta.

Myöhemmin selviää, että järistys oli tapahtunut Emei Shanista pohjoiseen Jiuzhaigoussa. Alueella sijaitsee upea luonnonpuisto, jossa käy päivittäin jopa kymmeniä tuhansia vierailijoita ja jota itsekin olin miettinyt reissukohteeksi. 24 ihmistä kuoli maanjäristyksessä ja satoja loukkaantui, eikä luontokaan välttynyt tuhoilta, sillä muun muassa Kiinan levein vesiputous luhistui. Luonnonpuisto jouduttiin tyhjentämään ja sulkemaan väliaikaisesti, minkä vuoksi alueella asuvat ja työskentelevät ihmiset eivät saa matkailutuloja loppuvuoden osalta. Myös matkailijoille tarkoitetun infrastruktuurin, kuten teiden ja kävelyreittien, kunnostaminen vie aikaa ja taloudellisia resursseja.

Vaikkei järistyksen sijainnista ollut aamuyön tunteina vielä tietoa, tuntui korkean ja kallioisen vuoren huipulla olo jollakin tapaa rauhoittavalta ja turvalliselta. Luostarissa kukaan ei tuntunut liikkuvan ja ulkoa kuului ainoastaan koirien satunnainen haukahtelu ja juokseminen. Tuntui myös jollakin tapaa uskomattomalta sattumalta, että lähistöllä sattuu maanjäristys juuri, kun olen vuoren huipulla ilman nettiyhteyttä. Asiasta kuitenkin uutisoitiin Kiinalaisessa mediassa nopeasti, sillä muutaman tunnin kuluttua kuulin maanjäristyksestä lisää tapaamiltani kiinalaisilta.

 

Aurinko nousee Emei-vuoren huipulla

Herätys koittaa klo 03:00, kun luostarin kongi alkaa kumista. Vedän takin päälle ja hiippailen pimeälle pihamaalle kuuntelemaan kumahduksia. Yksi kerrallaan unisia matkailijoita alkaa ilmaantua pihalle valmistautumaan huipun valloitukseen. Haen vadillisen kuumaa vettä ja lämmittelen jalkakylvyllä ennen keksiaamupalaa. Hieman ennen neljää olen valmiina viimeiselle etapille kohti huippua ja lyöttäydyn kännykkävalolla varustautuneen kiinalaisperheen matkaan. Viimeinen nousu pimeitä rappuja pitkin Kultaiselle huipulle vie vain hetken ja pian rappusten huipulla kohoaa juuri ja juuri pimeää yötaivasta vasten erottuva valtava kultainen norsuilla ja Samantabhadran (vuorten suojelijan) päillä varustettu patsas. Pimeässä patsaan juurella palaa muutamia kynttilöitä, jotka ovat lähes ainut valonlähde pimeällä vuorenhuipulla.

Maisema Emei Shanin huipulta juuri ennen auringonnousua

Puoli tuntia ennen auringonnousua ylimmällä tasanteella on jo pientä ruuhkaa. Saan kuitenkin hyvän paikan ja jään katselemaan, miten pilviin aikaa pikkuhiljaa muodostua punertava kajo. Puolen tunnin kuluttua horisonttiin ilmestyy kirkkaanpunainen valojuova ja valtava punainen aurinko kohoaa hiljalleen suoraan pilvimassan läpi. Näky on aivan uskomaton. Näin jälkikäteen harmittaa, etten ottanut mukaan oikeaa kameraa. Joudun kiipeämään uudelleen kaikki 20 000 rappusta saadakseni kuvat, jotka tekevät oikeutta Emei-vuoren auringonnousulle.

Maisema Emei Shanilta juuri ennen auringonnousua

Emei Shanin auringonnousu
Punainen tulipallo ilmestyy horisonttiin.

Auringon noustua jännittynyt tunnelma haihtuu ja ihmiset siirtyvät ihailemaan maisemia. Vuorelta horisonttiin katsellessa tuntuu siltä kuin olisi lentokoneessa, mutta näky on pienen sivuikkunan sijaan kuin suoraan ohjaamosta. Aurinko muuttuu kirkkaanpunaisesta hennon persikkaiseksi ja katoaa pilvien taa. Päivän pituinen kiipeäminen, luostarissa nukuttu uneton yö, rakot varpaissa ja jäätävä tuuli huipulla, näkymä on ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen.

Emei Shanin usvaiset vuoret aamuauringossa

Reissaaja ihailee Emei Shanin maisemia

 

Kultaisia temppeleitä

Kultaisella huipulla on myös muuta nähtävää, kuten vuoren korkein huippu, 3099 metrin korkeudessa sijaitseva Wanfo. Huippua on kuitenkin ihailtava kauempaa, sillä sinne ei kulje kävelyreittiä. Kiinalaismatkailijat ovat vuokranneet alempaa punaiset toppatakit, joita vilahtelee siellä täällä. Maisemat ovat tälläkin puolella vuorta henkeäsalpaavat ja kaukana jyrkällä vuorenhuipulla sijaitseva kultainen temppeli suorastaan kutsuu ryhtymään buddhalaiseksi munkiksi.

Turistit ihailevat maisemia Emei Shanin huipulla

Temppelin katonvartijat Emei Shanin huipulla
Näillä katonvartijoilla ei ole maisemissa valittamista.

Päivänvalossa käyn myös katsomassa tarkemmin Jindingin kultaista temppeliä. En voinut kuin ihmetellä, miten valtava rakennelma on saatu kuljetettua vuoren huipulle. Sisältä temppeliä hallitsee suuri kultainen Buddha, jolle muutamat matkailijat käyvät kumartamassa.

Reissaaja ihmettelee Jindingin kultaisia elefantteja

 

Paluumatka viidakkopolkua pitkin

Kahdeksan aikaan olen jo syömässä kuppinuudeleita huipun lähellä sijaitsevalla tasanteella. Lämpimän nuudelikeiton voimin suuntaan paluumatkalle, tällä kertaa pidempää viidekkoista maisemareittiä pitkin, joka erkanee pääreitistä Elephant Bathing Poolin jälkeen. Edellinen päivä vei kuitenkin sen verran voimia, että päätän ottaa vauhdikkaan startin paluumatkalle ja hyppään kaapelihissin kyytiin. Hyvä valinta! Pudotus 3000 metristä vuoren rinnettä alas saa muutaman hengenvedon unohtumaan välistä ja maisemat ovat aivan huikaisevat. Muutaman minuutin pituinen matka on todellakin 50 yuanin (noin 7 euron) arvoinen! Lisäksi jalat säästyvät sen verran, että pääsen lähtemään luottavaisin mielin pidemmälle reitille.

Polku erottuu kuvan alaosassa keskellä vaaleanvihreän alueen alapuolella. Aikamoinen viidakkoreitti.

Tällä reitillä ihmisiä on vähemmän ja kiitän onneani, että valitsin menomatkalle toisen reitin. Portaat ovat niin jyrkät ja pitkät, että  kiitän onneani olevani menossa alaspäin ja tsemppaan vuorostani vastaantulijoita. Matkan varrella on myös muutama pieni luostari, joissa on mahdollista pitää lepotauko. Silloin tällöin viidakon seasta kantautuu polulle veden kohinaa ja hetken kuluttua kasvien seasta ilmaantuu vuolaana kohiseva vuoristopuro tai pieni vesiputous. Uitan käsiäni kirkkaassa jääkylmässä vedessä ja haaveilen seisomisesta paljain jaloin virrassa. Matkaa täytyy kuitenkin jatkaa, jotta ehdin viimeiseen bussiin Wuxiangangin asemalta Baoguon kylään.

Pieni vesiputous Emei Shanin viidakon keskellä

Hongchun Ping puiden katveessa
Paluureitin puolivälissä puiden seasta ilmestyy Hongchun Pingin luostari.

Viilennystä vuoristopurosta ja viimeinen suora

Hongchun Pingin jälkeen alkaa kauhulla odottamani Monkey Zone. Olen kuitenkin onnekas, sillä ovelat karvapallerot ovat paenneet kuumuutta viidakon suojiin ja saan kävellä kaikessa rauhassa koko matkan. Vuorelta laskeutuvat purot ovat muuttuneet jo kohisevaksi joeksi ja yhä enemmän turisteja alkaa kasaantua polulle. Suurin osa ihmisistä on saapunut bussilla Wuxiangangin asemalle ja kiivennyt ylemmäs apinoiden toivossa (halunsa kullakin), mutta tällä kertaa on tyydyttävä ihailemaan turkoosina syöksyvää jokea. Polku seurailee joenvartta ja kulkee välillä kallioiden lomassa. Alempana kävelyreitiltä pääsee joelle kahlaamaan ja lopulta käytän itsekin tilaisuuden hyväksi. Jäätävä vesi tuntuu uskomattoman hyvältä kahden päivän patikoinnin jälkeen ja istun hetken aikaa autuaana kivellä vuoronperää jalkoja uittaen. Lapset kävelevät tyytyväisinä matalassa joessa kumitossut jalassa, mutta itse en tarkene pitää jalkojani vedessä viittä sekuntia kauempaa. Kun lopulta vedän lenkkarit takaisin jalkaan, tuntuu jaloissa lämmin verenkierto.

joen yllä kulkeva polku Emei Shanin Monkey Zonella

Reissaaja uittaa jalkaansa kylmässä vuoristojoessa

Viimeinen tasainen tie bussiasemalle tuntuu loputtoman pitkältä, vaikka maisemat ovat edelleen todella kauniit. Bussissa huomaan olevani niin uupunut, että silmät painuvat väkisinkin kiinni. Baoguohon päästessäni olen tyytyväinen, että majapaikkani sijaitsee aivan bussiaseman vieressä. Huoneessa odottaa kaksi uutta kämppistä ja kolmas saapuu hieman jälkeeni. Illalla menemme porukalla syömään lähimpään ravintolaan, sillä pohkeeni ovat niin jumissa, etten pääse sen kauemmas. Ilta on kuitenkin mukava ja myös muilla reissaajilla mielenkiintoisia kokemuksia kerrottavanaan.

Emei Shanin valloitus oli ehdottomasti koko reissun kohokohta ja yö luostarissa yllättäen matkan mieleenpainuvin kokemus! Seuraavaa seikkailua odotellessa.

Reissaaja Emei Shanin huipulla

Emei Shanin seikkailujen ensimmäinen osa on luettavissa täältä.



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *