matkablogi

matkablogi

Yksi uskomaton reissu takana, toinen aluillaan

On käsittämätöntä, että hieman yli kolme kuukautta sitten kasasin kiireen vilkkaa hakupapereita stipendiä varten ja nyt istun jo Pekingissä kansainvälisen opiskelijakylän asuntolassa. Tuntuu uskomattomalta, että sain hoidettua kaikki tarvittavat asiat niiden kahden viikon aikana, jotka vietin Suomessa, ja että asuntola järjestyi heti vaikkei minun ollut tarvinnut varata sitä etukäteen. Käsittämättömältä tuntuu myös se, että rekisteröitymisen jälkeen minut ja matkalaukkuni kuljetettiin noin 50 metrin matka asuntolalle pitkänmallisella golfautolla. Täällä palvelun taso on totisesti eri luokkaa kuin Renminissä, kuten on myös asuntolan siisteys.

Eilen Kiinan kamaralle laskeutuessani tajusin, että samainen Finnairin A350 lähtisi noin neljän tunnin kuluttua takaisin kotiinpäin, tasan kaksi viikkoa sen jälkeen kun itse matkasin sen kyydillä kohti kotia. Se aika, jonka Suomessa vietin, tuntui kokonaisuutena enemmän lomalta kuin asioiden järjestelyltä, vaikka useana päivänä juoksinkin useita tunteja paikasta toiseen hoitamassa asioita. Kävin mustikkametsässä, söin pullia, kahvittelin ystävien kanssa, leivoin muffineja, järjestimme poikaystävän kanssa läksiäisjuhlat, kävimme ravintolassa syömässä… Kaikki nuo mukavat asiat saivat stressin unohtumaan ja tekivät kaksiviikkoisesta Suomessa ihanan – ja maukkaan. Viimeisenä iltana kävimme Helsingin keskustassa Tornin kattoterassilla juomassa lasit punaviiniä ja nauttimassa kauniista auringonlaskusta tutun kaupungin yllä. Sillä hetkellä tuntui siltä kuin olisi itse ollut matkailijana Helsingissä.

Kotona pakkailu ei meinannut aluksi sujua millään, sillä mitä lähemmäs lähtö tuli, sitä vähemmän huvitti lähteä. Aluksi Suomi näytti autiolta Kiinan ihmisvilinän jälkeen ja tutut ihmiset tuntuivat olevan kaukana. Ihmetyksestä selvittyäni tuntuikin kotona olo sen verran mukavalta, etteivät asuntolaelämä ja Pekingin sumea ilma kuulostaneetkaan enää niin houkuttelevilta vaihtoehdoilta. Tiesin kuitenkin tilanteen helpottavan asettautumisen ja kiinantuntien alkamisen jälkeen, sillä vuosi Kiinassa on omalla kohdallani myös korvaamaton mahdollisuus. Koska sain stipendin, joka kattaa asumisen, lukukausimaksut ja kuukausirahan, ei minun tarvitse huolehtia töistä vaan voin keskittyä täysin kiinankielen opiskeluun ja maahan tutustumiseen. Minulla on aikaa katsella kiinalaisia TV-ohjelmia, lukea Ulkopoliittisen instituutin politiikkaan liittyviä julkaisuja ja tehdä junalla viikonloppuretkiä lähikaupunkeihin.

Sain viimeisenkin tavaran matkalaukkuun ja vetoketjun kiinni klo 14:45, siis 15 minuuttia ennen kotoa lähtöä. Yölennoissa on se hyvä puoli, että on koko päivä aikaa pakkailla ja valmistautua matkaan, eikä edellistä yötä tarvitse valvoa odottaen kellon sointia aamu-neljältä. Onnistuin pysymään myös yllättävän rauhalliselta, sillä kylpytakki päällä kotona pyöriessä ei edelleenkään tuntunut siltä, että on lähdössä 10 kuukaudeksi ulkomaille. Vaikka olen kerran aiemminkin ollut vaihdossa, alan ymmärtää vasta nyt, miten pitkän ajan aion olla Kiinassa. Ensimmäisellä kerralla minulla oli oma ranskalainen perhe, joka oli laittanut pedin valmiiksi ja piti minusta hyvää huolta koko vuoden ajan. Täällä olen omillani ja uudet ystäväni ovat perheeni.

Lentoliput hankittiin puolestani ja vielä reilu viikko ennen matkaa jännitin, saanko 3 välilaskua sisältävän vuorokauden pituisen kauhulennon tuntemattomalla lentoyhtiöllä. Onneksi toiveeni oli kuitenkin onnistuttu toteuttamaan ja sain jälleen matkustaa mukavasti suoralla Finnairin yölennolla. Lisäksi penkillä odotti yllätys: Marimekon pieni sinivalkoinen pussukka. Olin automaatilla lähtöselvitystä tehdessäni valinnut tietämättäni Economy Comfort -paikan, joita ei ilmeisesti oltu kaikkia myyty. Pussukasta ilmestyivät hammasharja ja unitarvikkeet ja lisäksi penkkien välissä oli enemmän jalkatilaa. Yllätys oli sen verran mukava, ettei lentomatka enää edes jännittänyt niin paljoa.

Ensimmäiset kaksi päivää Pekingissä ovat sujuneet hyvin. Olen kuurannut puhtaaksi omat huonekaluni ja käynyt ostamassa pesutarvikkeita, henkareita ja välipalaa. Onnistuin hankkimaan kiinalaisen sim-kortin ja nyt pelkään kuollakseni saavani jättimäisen yllätyslaskun joko Suomesta (dataroaming) tai Kiinasta (30G ilmaista nettiä, joka pitää perua kahden kuukauden kuluttua). Parempi kuitenkin olla murehtimatta vielä. Tänään kävin Belgialaisen Madeleinen kanssa lounastamassa ja tapaamassa hänen uuden asuntonsa vuokraisäntää. Asunto sijaitsi Wudaokoun korealaisalueella, jonne pääsi kävellen yhtä nopeasti kuin metrolla. Nyt mikään ei enää pidättele minua erossa korea-ruuasta ja Misshan kosmetiikasta!



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *