matkablogi

matkablogi

Pandoja, oopperaa ja turistiväsymystä Chengdussa

Hei taas pitkästä aikaa! Viikko hurahti vauhdilla, sillä tekemistä on riittänyt ja paikka vaihtunut tiuhaan. Viime viikon torstaina hyppäsin yöjunaan Xi’anista kohti Chengdua. Pienestä myöhästymisestä huolimatta junamatka sujui hyvin ja “kova peti” olikin yllättävän mukava valkoisine tyynyineen ja peittoineen. Kovin montaa tuntia junassa ei silti saanut nukuttua, sillä paikkani oli kolmesta päällekkäisestä pedistä ylimmäinen ja tila oli melko ahdas. Chengdussa matkasin metrolla lähemmäs hotellia ja 15 minuutin sateisen ja hikisen kävelymatkan jälkeen olin täysin valmis kellahtamaan petiin. Olen huomannut, että uuteen kaupunkiin saapuessa tekee majapaikkaan päästyään mieli vain hautautua peittojen alle ja viettää loppuilta eristyksissä maailmasta. Tämä päti myös Chengduun.

Munkkien laulua Wenshu-temppelissä

Pienen huilailun jälkeen suuntasin hakemaan mielenrauhaa buddhalaisesta Wenshu-temppelistä, joka sijaitsi kävelymatkan päässä hotellista. Olin myös lukenut, että temppelin alueella sijaitsee erinomainen kasvisravintola.

Temppelissä kuljeskellessani kuuntelin  munkkien laulua, jota säestivät rytmikkäät kilahdukset ja kongien kumahdukset. Temppelin sydämessä sijaitsevan rakennuksen edessä savusivat suitsukkeet ja oviaukossa kurkkivien kiinalaisturistien takaa pilkisti kellertävänoransseja munkinkaapuja. Jäin hetkeksi rappusille istumaan ja kuuntelemaan, minkä jälkeen suuntasin puutarhan läpi kasvisravintolalle.

Kiinassa ei ole tapana syödä tuoreita vihanneksia vaan usein kasvikset kypsennetään ja tarjoillaan erilaisina annoksina joko lihan kanssa, öljyiseen kastikkeeseen sekoitettuna tai paistettuna. Kun kerrankin oli tuoretta vihreää salaattia tarjolla, oli sitä tietenkin pakko tilata! Lisäksi tilasin värikkäitä sienitäytteisiä jiaozi-nyyttejä. Ravintolan (Lonely Planetin mukaan vapaaehtoinen!) henkilökunta oli todella ystävällistä ja palvelualtista, minkä lisäksi tarjoilijat puhuivat hyvää englantia. Myös ravintolan sisustus oli viihtyisä. Illan hämärtyessä jätin kauniisti valaistun temppeliravintolan taakseni ja suunnistin takaisin hotellille.

Pandoja, pandoja, pandoja

Lauantai-aamuna suuntasin Giant Panda Breeding Research Base -keskukseen katsomaan pandoja. Virhe. 8:30 sisäänkäynnillä oli jo väenpaljous ja ensimmäisellä aitauksella tungos, josta ei olisi päässyt läpi edes kyynärpäätaktiikalla. Olihan ne pandat kuitenkin nähtävä, kun kerran paikalla oltiin. Hivuttauduin tungoksen ohi hieman kauempana sijaitsevalle aitaukselle, jossa panda teki aamukierrostaan.

Keskuksessa pandojen olot näyttivät olevan pääasiassa hyvät ja aitaukset olivat todella suuret ja vehreät. Aamulla tämä panda sai jaloitella vielä ulkosalla, mutta päiväksi pandat suljettiin ilmastoituun sisätilaan, sillä lämpötila kipusi yli 30 asteen. Luonnossa pandat elävät korkealla vuoristossa, missä lämpötila on kesälläkin viileä. Siksi ilmastoidut sisätilat ovat kesällä välttämättömät. Erään rakennuksen seinällä kerrottiin myös kiipeilytelineistä, aktiviteeteista ja ruokintatavoista, joiden avulla pyritään tukemaan pandojen luonnollista käytöstä ja tekemään elinoloista mahdollisimman luonnonmukaisia.

Keskus sai minut pohtimaan eläinten oloja kiinalaisissa eläintarhoissa ja pandojen asemaa Kiinassa. Vaikuttaisi siltä, että eläintarhoissa pandojen oloihin panostetaan huomattavasti enemmän kuin muiden eläinten oloihin. Pandat ovat Kiinan erikoisuus ja ylpeys, eläin jota ei löydy mistään muualta. Kiinalaisissa eläintarhoissa pandat ovat vetonaula, jolla turistit houkutellaan pääsylipun ostoon. Sen lisäksi, että pandoista on Kiinalle taloudellista hyötyä, niitä käytetään politiikan välineenä. Kiinan “pandadiplomatian” myötä Suomessakin on pian mahdollista nähdä mustavalkoisia nallukoita, kun Kiinan lainaamat jättiläispandat saapuvat Ähtärin eläinpuistoon tämän vuoden lopulla. Puistossa pohdin, olisiko pandojen lisääntymistä tutkivaa ja pandoja kasvattavaa keskusta olemassa, ellei pandoista olisi Kiinalle näin suurta hyötyä.

Puistosta lähtiessäni vastaan käveli yhä enemmän ihmisiä ja väkeä riitti, vaikka aamulla tulleet suuntasivatkin jo kohti portteja. Tungoksesta uupuneena palasin hotellille ja kömmin seuraaviksi viideksi tunniksi yläpetiini katsomaan Youtube-videoita. Kesä on kiinalaisillakin loma-aikaa ja toisinaan melu ja tungos väsyttävät rauhaan ja omaan tilaan tottuneen suomalaisreissaajan. Pääsin ylös vasta nälän kurniessa ja päätin lähteä tutkailemaan lähistön ruokapaikkoja. Iloiseksi yllätykseksi päädyinkin pienelle ruokatorille, jossa oli jonkin sortin kylätapahtuma menossa. Lapsille oli pystytetty kiipeilyseinä ja lavalla anime-asuihin pukeutuneet tytöt kannustivat yleisöä juomakilpailuun. Asiaan paremmin perehtyneet, mistä oli kyse?

Museosta avioliittomarkkinoille

Viimeisenä päivänäni Chengdussa lähdin tutkailemaan kaupunkia oikein kunnolla. Täytyy sanoa, että Chengdu ei todellakaan vakuuttanut kauneudella tai vehreydellä, vaan puistoja lukuunottamatta katukuva oli melko harmaa. Aloitin Chunxi Lu -ostosalueelta, jossa kauppojen yläpuolella kohosivat korkeat talot ja leveiltä puuttomilta kävylykaduilta joutui kipittämään paahtavaa aurinkoa piiloon. Sieltä jatkoin Tianfu -aukiolle, jonka toisella puolella vaikutuksen tekivät lasiseinäiset pilvenpiirtäjät, toisella puolella jättimäinen puhemiehen patsas (edit: blogini blokattiin Kiinassa, joten poistin kyseisen puhemiehen nimen). Tällä kertaa pakenin polttavaa hellettä Chengdun museoon.

Chengdun museossa suuni loksahti auki, kun astuin varjonukkeja esittelevään näyttelyyn. Paperista tehdyt varjonuket oli koristettu aivan uskomattoman tarkasti leikatuilla reikäkuvioilla ja tuntui käsittämättömältä, että nuket pysyvät kasassa niihin koskiessa, saati niillä esittäessä. Oli niin ihmisiä, eläimiä, huonekaluja, rakennuksia, lyhtyjä, vaunuja kuin kukka-asetelmiakin ja suurin osa nukeista oli maalattu upean värisiksi. Kiertelin ympäriinsä haltioituneena ja muistin taas, miksi ihmiskunta tarvitsee taidetta.

Museosta edelleen tuupertuneena jatkoin puistossa kuhisevien avioliittomarkkinoiden läpi kohti metroasemaa. Kiinassa on yhden lapsen politiikan myötä vajetta vaimoehdokkaista ja niinpä epätoivoiset vanhemmat pyrkivät etsimään aikuisille pojilleen puolisoita puistossa yhdessä muiden vanhempien kanssa. Puolisoehdokkaista kiinnostuneet kiertelevät puiston käytäviä tutkaillen esittelytekstejä ja kysellen lisätietoja.

Viimeinen ilta Chengdussa: Sichuanin ooppera

Halusin päättää Chengdun-matkani ikimuistoisesti ja niinpä hankin lipun Sichuanin oopperaan. Puistossa sijaitseva oopperatalo täyttyi sekä kiinalaisista, että ulkomaalaisista katsojista ja jokaisen tuolin edessä oli teekuppi odottamassa – olihan paikan nimi Shufeng Yayun Teahouse. Ennen esitystä katsojilla oli mahdollista käydä oopperaesiintyjien maskeerattavana ja ottamassa kuva esiintymisasu päällä. Teekupit täytettiin höyryävällä jasmiiniteellä ja illan pimetessä esiintymislavalle astuivat soittajat. Esitys piti sisällään niin laulua, tanssia, akrobatiaa kuin huumoriakin, eikä teekuppi päässyt tyhjenemään missään vaiheessa, sillä vettä tultiin kaatamaan jättimäisestä pannusta tasaisin väliajoin. Puolitoistatuntisen esityksen aikana ehti myös koukuttua tarjolla oleviin auringonkukansiemeniin.

Onnistuneen illan jälkeen oli mukava jatkaa matkaa reissun eniten odottamalleni etapille, huikaisevalle Emei-vuorelle. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *