matkablogi

matkablogi

Parasta matkassa

Eilen jätin Pekingin taakseni ja suuntasin pikajunalla kohti Xi’ania. Kampusta en jäänyt kaipaamaan, mutta siellä tapaamiani ihmisiä sitäkin enemmän.

Luulin lähteväni kesäkouluun opiskelemaan

On tunnustettava, etten kesäkoulussa opiskellut juuri ollenkaan. Sen kerran, kun istahdin kantapaikaksi muodostuneeseen Laneway-kahvilaan kiinankirjojen kanssa, tuli kymmenen minuutin kuluttua pakottava tarve ilmaista sijaintinsa ryhmächatissa. Puolen tunnin kuluttua olikin pöytä täynnä mitä parasta seuraa ja voi arvata, ettei kiinan kertauksessa päästy juuri ensimmäistä lukua kauemmas. Kesäkoulussa parasta oli se, ettei ihania ihmisiä tavatakseen tarvinnut kaivaa kalenteria esiin ja käydä läpi mahdollisia menoja koko viikolta. Seuraavan päivän seikkailut suunniteltiin illalla ryhmächatissa tai aamupäiväkahvilla.

Toinen asia, joka täytyy myöntää on se, että enimmäkseen vietin aikaa suomalaisten kanssa. Kansainvälisessä kesäkoulussahan kuuluisi tutustua nimenomaan muunmaalaisiin ihmisiin, right? Mitään en kadu, sillä matkalle sattui aivan uskomattoman mielenkiintoisia ihmisiä ja porukan moninaisuudesta huolimatta – tai ehkä juuri siitä johtuen – saimme aikaiseksi mainion yhteishengen ja paljon hyviä keskusteluja. Parasta olivat kampuksen puistoissa istut illat (lukuisista itikanpuremista huolimatta), tee-se-itse kahvihetket ainoan saatavilla olevan vedenkeittimen ääressä ja illalliset korealaisissa ravintoloissa, jotka yhteistuumin totesimme kiinalaisia paremmiksi.

 

Kuukausi tuntemattoman kanssa samassa huoneessa?

Kiitos siitä, ettei kuukauden aikana tarvinnut tuntea oloaan yksinäiseksi kuuluu erityisesti maailman parhaalle kämppikselle Heidille! Esseen kirjoitus vaihtui useammin kuin kerran K-pop-videoiden katsomiseen ja nukkumaanmeno jäi etenkin loppumatkasta kakkossijalle höpöttelyyn verrattuna. Heidi ei kiukustunut edes silloin, kun vahingossa lukitsin hänet huoneeseen ja lähdin itse katsomaan nähtävyyksiä.

Saapumisillan ruokapaikassa riitti ihmeteltävää, sillä jokaisessa pöydässä oli näyttö, jota ei lopulta tarvittukaan ruuan tilaamiseen. Kesken ruokailun koko henkilökunta katosi kymmeneksi minuutiksi ja riisitkin unohdettiin tuoda.

 

Parhaat muistot eivät jää siitä mitä näkee, vaan siitä kenen kanssa näkee

Museopäivä ja mahtava matkaseura <3
Munkin muikea ilme aiheutti hyvät naurut!
Millan kanssa löytyi Kiinan muurilla yhteinen kiipeämistahti

Vikalla metrolla kampukselle
Milla, Jingxi ja Doris kalan äärellä. Yksi parhaista ravintolaillallisista!
Understanding Energy in China -kurssilla sain ryhmätyötä varten mainion ryhmän ja kävimmekin pariin otteeseen porukalla syömässä. Oli kiva saada uusia kavereita, joita voi tavata myös vaihtovuoden aikana! Päädyin vahingossa itsekin kuvaan..

Ihanat reissunaiset Emmi ja Emilia

Yhdessä tuli koettua ja nähtyä kaikenlaista, enkä malta odottaa, että tapaamme taas muutaman viikon kuluttua!

 



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.