matkablogi

matkablogi

Kolme päivää kotiinlähtöön

Lähtövalmisteluja

Vaihtovuosi alkaa olla lopuillaan ja jäljellä on enää kolme päivää aikaa seikkailla Pekingissä, pakata ja hoitaa tärkeät asiat. Pakkailun aloitin jo torstaina, olin nimittäin lukenut jo monta päivää kokeisiin enkä malttanut enää odottaa, että pääsen nauttimaan reissuunlähdön jännityksestä. Sillä hassua kyllä, tällä hetkellä ei oikeastaan tunnu siltä, että olisi lähdössä pois, vaan siltä kuin olisi lähdössä matkalle. Minulla ei vielä ole erityisen haikea olo kotiinlähdöstä, sillä Pekingiin ei oikeastaan jää mitään sellaista kiinnekohtaa, niin kuin ensimmäisenä vaihtovuonna Ranskassa. Asuntolassa ihmiset tulevat ja menevät, luokkakaverit hajaantuvat ympäri maailmaa ja kiinalaiset kaveritkin reissaavat paljon. On ihana päästä taas pitkästä aikaa omaan kotiin.

Suurin osa shampoo- ja rasvapurkeista on onneksi juuri sopivasti lähes tyhjillään, joten matkalaukkuun jää tilaa kotiinviemisille. Osa kiinankirjoista lähtee mukaan kerrattavaksi ja lisäksi ostin advanced-kirjat syksyä varten. Kiinan opiskelun jatkaminen ei siis jää ainakaan kirjoista kiinni! Minua tosin vähän harmittaa se, että joudun ottamaan ylimääräisen ruumaan menevän laukun, josta joutuu maksamaan extraa, sillä rinkkaa ei saa mitenkään vietyä käsimatkatavarana sen koon vuoksi ja matkalaukussa muiden tavaroiden alla se veisi liikaa tilaa. Toisaalta kahden laukun kanssa ei ainakaan tarvitse stressata painorajoituksia ja voi huoletta ostaa vähän kiinaherkkuja mukaan.

Alkuviikosta ohjelmassa on pankkitilin ja sim-kortin sulkeminen, pakkaaminen ja siivous, sekä lähtöaamun kulun varmistaminen. Keskiviikkona lähdemme lentokentälle puoli seitsemän aikaan aamulla ja sitä ennen täytyy käydä palauttamassa huoneen avain. Inkan poikaystävän perhetutun oli alunperin tarkoitus hakea meidät molemmat ja viedä lentokentälle. Keskiviikkona isompi auto on kuitenkin saasteiden rajoittamiseksi ajokiellossa ja meillä on mukana neljä matkalaukkua, joten päätimme, että Inka ja matkalaukut menevät pienemmän auton kyytiin ja minä matkustan sillä aikaa lentokentälle metrolla. Matka-aika on suunilleen saman verran.

Suitcase
Matkalaukku valmiina pakattavaksi.
My classmates and teacher
Perjantaina kävimme luokkalaisten ja opettajan kanssa syömässä hotpottia viimeisen kokeen jälkeen.

Viimeiset seikkailut Pekingissä

Perjantaina viimeisen kokeen jälkeen menimme luokkalaisten ja opettajan kanssa Haidilao-ravintolaan hotpotille. Oli kyllä paras hotpot mitä olen Pekingissä syönyt ja lisäksi ravintolassa oli pöytien välissä heiluva nuudelitanssijamies! Meidän nuudelitilauksemme tosin meni tarjoilijalta ohi, joten jouduimme tyytymään ihailemaan esitystä kauempaa… Osa luokkalaisista ei lähtökiireiden takia päässyt tulemaan, mutta meitä oli silti paikalla Brasiliasta, Koreasta, Japanista, Ranskasta, Saksasta, Espanjasta, Thaimaasta ja Suomesta, sekä lisäksi kiinanopettajamme. On hauska, miten ympäri maailmaa tulleet luokkakaverit tuntuvat täällä olevan kaikki samasta paikasta kotoisin, sillä olemme kaikki Ulkomailta.

Eilen vietimme Inkan kanssa aamupäivän Panjiayuanin antiikkimarkkinoilla. Ulkoapäin alue näytti pieneltä, mutta porteista astuttuamme yllätyimme, sillä myyjät olivat levittäytyneet valtavien katosten alle ja tavaraa oli hehtaarikaupalla. Tarjolla oli kiinalaisia maalauksia, koruja, rasioita ja muita puisia esineitä, ruukkuja, teenvalmistusvälineitä, teekuppeja, kalligrafiatarvikkeita, jadea ja kaikenlaista muuta sekalaista. Osa tavaroista näytti vanhoilta, osa taas oli selvästi valmistettu myytäväksi. Inka innostui taiteesta ja molemmat löysimme koko vuoden metsästettyjä pieniä sinikuvioisia posliinikulhoja, jotka taitaa olla tarkoitettu teekupeiksi. Antiikkitorilla olisi riittänyt ihmeteltävää pidemmäksikin aikaa, mutta ostosten jälkeen oli aika jatkaa läheiseen baozi-ravintolaan, jossa Inkan poikaystävän kiinalaiset isovanhemmat odottivat meitä. Vietimme sen jälkeen mukavan iltapäivän heidän kotonaan vuoronperää höpötellen ja syöden ja huomasin jälleen, että Kiina tuntuu heti paljon kotoisammalta paikalta, kun kiinalaiset toivottavat tervetulleeksi kotiinsa. Olen todella kiitollinen, että pääsin taas vieraaksi.

Panjiayuan antique market calligraphy

Zongzi
Yeyen ja Nainain luona söimme zongzeja, joiden sisällä oli tahmeaa riisiä ja kiinantaateleita.

Tänään illalla menemme ensin Nanluoguxiangille syömään valtavat vohveliin käärityt jäätelöannokset ja sen jälkeen pääsen vielä kerran näkemään iltavalaistuksessa vilkkuvan olympiapuiston, josta joka kerta tulee yhtä nostalginen olo. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että siitä on viikkoa vajaa vuosi, kun Pekingiin saapumista seuraavana iltana kävelimme Heidin kanssa Nanluoguxiangia ja päädyimme lopulta Chaoshangilaseen puuromestaan, jossa valitsimme kiinankieliseltä ruokalistalta kahdesta vaihtoehdosta summamutikassa turvallisemmalta vaikuttavan, siis sen jossa ei ollut hevosen merkkiä. Emilian ja Emmin kanssa jouduimme käymään olympiapuistossa kahdesti, sillä ensimmäisellä kerralla valot sammutettiin kaksi minuuttia sen jälkeen, kun olimme tulleet sisään. Toisella kerralla ehdimme kaikessa rauhassa ihastella valoja, mutta niiden lopulta sammuttua haahuilimme pimeässä puistossa etsien metroasemaa. Kuulen vieläkin mielessäni, miten Emmi, joka ei ollut koskaan opiskellut kiinaa, hihkaisi innoissaan “DIITIE!”, kun vihdoin löysimme aseman. Nostalgisimmat Peking-muistot taitavatkin olla juuri kesältä, kun kaikki oli vielä uutta ja joka nurkalla odotti yllätys.

Nyt on aika lähteä kampuksen Nongyuaniin syömään. Seuraava postaus taitaakin olla jo Suomesta käsin!



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.