matkablogi

matkablogi

Historiallinen, eloisa ja romanttinen Xi’an

Tervesiä Xi’anista, joka Pekingiin verrattuna tuntuu suorastaan kotoisalta! Junamatka sujui ongelmitta, sillä olin asemalla hyvissä ajoin ennen junan lähtöä ja ehdin vielä käydä ostamassa eväitäkin ennen odottelualueelle siirtymistä. Junassa viereeni istui kiinalaisherra, jonka kolme matkaseuralaista kurkkivat käytävän toiselta puolelta. Kun Xi’anista kotoisin oleva herra sai vihiä kiinantaidoistani, ilmoitti hän, että kaikkien kaupungissa vierailevien on ehdottomasti käytävä katsomassa terracotta-armeijaa (jonka jouduimme tosin etsimään sanakirjasta, sillä en tunnistanut kiinankielistä nimeä). Lopulta herra tiedusteli kotimaatani ja hihkaisi käytävän toiselle puolelle, että hänen vieressään istuu suomalainen! Kuvien ottamisesta ei sitten meinannutkaan tulla loppua, kun kaikki perheenjäsenet vuorollaan tulivat istumaan viereeni ja poseeraamaan kameralle. Lopulta viereeni istui seurueen vanhin rouva, joka pilke silmäkulmassa kuiskasi minulle, ettei itse tykkää yhtään terracotta-armeijasta. Siinä sitten jutustelimme, kunnes silmä alkoi painaa sen verran, että oli aika ottaa torkut.

Tunnin kuluttua raotin silmiäni, kun jokaisen kiinalaisen eteen oli yhtäkkiä ilmestynyt jättimäinen pikanuudelipurkki. Rouva tiedusteli, haluanko minäkin, mutta viitoin kassiani kohden ja mutisin jotain eväistä. Mummonvaistot olivat kuitenkin ilmeisesti heränneet, sillä puolen tunnin kuluttua rouva kehotti minua syömään nuudelia ja käskytti seuralaisensa hakemaan purkkiin kuumaa vettä. Sen jälkeen rouva valmisteli minulle nuudelit hautumaan ja lähti ostamaan itselleen uutta nuudelipurkkia. Ovat nämä kiinalaiset kyllä mukavia.

Ihastuin kaupunkiin heti, kun ensimmäisen kerran astuin metrosta ulos. Takanani kohosivat lasiseinäiset tornitalot, kun taas edessä häämöttivät kaupungin 1300-luvulla rakennetut muurit. Niitä kohti suuntasin rinkkani kanssa. Muurien sisäpuolella käännyin maalatun puuportin ali kadulle, jonka molempia puolia reunustivat pienet kalligrafiakaupat täynnä pensseleitä, paperipakkoja ja leimasimia. Sen kadun varrelta myös hostellini löytyi. Majoituin kuuden neliömetrin kokoiseen huoneeseen, joka sisälsi kaksi kerrossänkyä ja lukittavan lokerikon. Oven avaessani kiitin onneani, etten ottanut mukaan jättimäistä matkalaukkua, sillä sellaisen kanssa sisälle tultuani huoneeseen ei olisi muuta enää mahtunutkaan. Kampuksen asuntolaan verrattuna hostelli tuntui kuitenkin todella siistiltä ja peti suorastaan ylelliseltä pehmeine patjoineen, kuohkeine täkkeineen ja valkoisine lakanoineen.

Ensimmäisten päivien väsymyksestä ja pienestä nuhasta huolimatta aika on kulunut Xi’anissa nopeasti ja olen seikkaillut kaupungilla ristiin rastiin tunnelmasta nauttien. Xi’an on kotoisalla tavalla yhtaikaa kiinalainen ja moderni, eikä täällä ole lainkaan kommunismille tunnusomaista mahtipontista arkkitehtuuria, kuten Pekingissä. Täällä todella tuntee olevansa Kiinassa. Ensimmäisenä iltana yllätyin elämänilosta, joka kaupungin keskustassa kuplii. Ihmiset olivat liikkeellä sankoin joukoin putiikeissa pyörien ja katukeittiöiden herkkuja nauttien. Seuraavana iltana suuntasin kaupungin suuren rumputornin takaa alkaville muslimikortteleille, joissa ihmismassa, kauppiaiden huudot ja valokylttien välke täyttivät tajunnan. Ensimmäistä kertaa matkalla tunsin olevani jossakin aivan muualla kuin Kiinassa! Täydellisen vastakohdan kuhiseville ja meluisille kaduille muodosti  Xi’anin suuri moskeija, jossa kävin eilen päivällä. Siellä taas ensimmäistä kertaa koko matkan aikana tunsin todella rauhoittuvani ja olevani lomalla. Paikka oli yhtaikaa valoisa ja puutarhamainen, mystinen ja rauhaisa. Kauneinta olivat kuvioidut kattoparrut, joista maali oli ajan saatossa päässyt rapistumaan. Moskeijan puutarhassa ajan kulumisen pystyi aistimaan, mikä muista nähtävyyksistä on tähän asti puuttunut.

Xi’an on aivan uskomattoman kaunis kaupunki pimeällä, erityisesti juuri eteläportin ulkopuolella. Kaupungin muureja kiertävät valonauhat, porttia vastapäätä säihkyvät modernin tornitalot ja kanavan reunalla pieni puisto on valaistu keltaisia paperilyhtyjä muistuttavin lampuin. Myös rumpu- ja kellotorni kaupungin keskipisteessä ovat upeasti valaistuja. Viimeisenä iltana kävin katsomassa kaupungin muurien ulkopuolella Big Goose Pagodan luona Aasian suurinta tanssivien suihkulähteiden esitystä. Sattuman kautta löysin tieni parhaalle mahdolliselle paikalle suoraan taianomaisesti valaistua vanhaa pagodaa vastapäätä. Edessäni värivaloin koristetut suihkulähteet ryöpsähtelivät suuntaan ja toiseen ja näkymä oli kuin satuelokuvasta. Hauskinta oli, kun vesisumu tippui laskeutuessaan yleisön päälle ja ilmiset ulvoivat joko riemusta tai kauhusta. Kauniisti valaistut suihkulähteet lämpimässä kesäillassa olivat täydellinen lopetus Xi’anin matkalle!

Luvassa vielä erillinen postaus Xi’anin päänähtävyydestä terracotta-armeijasta ja pyöräilykierroksesta kaupunginmuurien ympäri. Tänään matka jatkuu kuitenkin yöjunalla kohti Sichuania!



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.