matkablogi

matkablogi

Asioita jotka tekevät onnelliseksi

Kiinassa ollessani olen usein pohtinut sitä, millaista on olla onnellinen ja mitkä asiat siihen vaikuttavat. Ajatuksiini ovat vaikuttaneet sekä lehdistä luetut artikkelit, muiden opiskelijoiden kanssa käydyt keskustelut, omien läheisten kanssa käydyt keskustelut, että elämänmenon katselu kaduilla kulkiessa. Käsitykseni onnellisuudesta ja onnekkuudesta on muuttunut todella paljon viimeisten viikkojen aikana. Aihe on todella laaja ja asioilla aina kääntöpuolensa, mutta haluan nostaa esiin muutaman ajatuksen.

 

Lottovoitto ei löytynytkään kupongista

Olet varmaan joskus kuullut sanonnan “On lottovoitto syntyä Suomeen”. Muistan, miten ensimmäisellä tai toisella luokalla opettaja selitti sen tarkoittavan sitä, että hammaslääkärissä käynti on lähes ilmaista. Olen kuitenkin vasta tänä syksynä ymmärtänyt tämän kansallismieliseltä kuulostavan sanonnan todellisen merkityksen. Suomeen syntyminen on kirjaimellisesti lottovoitto. Hakiessani stipendiä Kiina-vuotta varten ajattelin sen olevan todellinen lottovoitto, mikäli sen saisin. Vuosi Kiinalaisessa yliopistossa lentolippuineen, asuntoloineen ja kuukausirahoineen ei kuitenkaan ole mitään siihen verrattuna, mitä yliopistokoulutus Suomessa maksaisi, jos joutuisimme maksamaan lukukausimaksuja. Sen lisäksi, että luennoilla käyminen on ilmaista, maksetaan meille tukea asumiseen ja elämiseen opintojen aikana. Toki huomattava osa työssäkäyvien palkoista menee veroihin, joilla systeemiä ylläpidetään, mutta veroja maksetaan myös muissa maissa. Juttelin erään Yhdysvalloissa tutkintoa suorittavan opiskelijan kanssa ja hän kertoi opintojensa maksavan yli 100 000 dollaria. Siitä suuri osa on lainaa. Eräät brittiopiskelijat taas kertoivat maksavansa opintolainojaan pois seuraavat 30 vuotta valmistumisensa jälkeen. Alkaako korkeakoulu Suomessa kuulostaa lottovoitolta?

Tätä miettiessäni ymmärsin, miten hyvät eväät elämään Suomessa saa. Yliopisto ilman lukukausimaksuja takaa sen, että kandidaatin tutkinnon jälkeen on varaa kouluttautua myös maisteriksi. Halutessaan opintoalaa voi vaihtaa ja myöhemmin vielä uudelleenkouluttautua. Valmistumisen jälkeen ei ole sidottu kymmenien vuosien opintolainaan, vaan voi keskittyä elämän seuraaviin haasteisiin. Meille on annettu valmiudet tehdä elämässä juuri sitä, mikä tekee onnelliseksi.

Peking University tower
Pekingin yliopisto.

 

Läksyt eivät tee onnelliseksi

Kiinassa suomalainen koulujärjestelmä käsitetään maailman parhaaksi. Olin lauantaina Pekingissä järjestetyssä koulutusvientiin liittyvässä tapahtumassa, jossa puhuivat muun muassa Suomen Kiinan suurlähettiläs Jarno Syrjälä ja Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola. Tilaisuudessa monet Helsingin yliopistossa vaihtovuoden viettäneet kiinalaiset kertoivat kokemuksistaan ja mainitsivat muun muassa sen, että opintoja voi suorittaa monella tapaa ja jokainen voi valita itselleen sopivan tavan. Itselleni tuli mieleen se, että Suomessa asioita opetellaan ymmärtämään ulkoaopettelun sijaan. Lisäksi etenkin peruskoulussa opiskeluun sisältyy todella paljon tekemällä oppimista. Kiinassa peruskoululaisten ja lukiolaisten koulunkäynti on todella rankkaa, sillä koulupäivät venyvät iltaan saakka ja tavallisten tuntien lisäksi monet vanhemmat palkkaavat pienellekin koululaiselle yksityisen englanninopettajan. Kesälomaksi oppilaille annetaan iso pino tehtäviä, jotka tulee palauttaa koulun alkaessa syksyllä. Koulunkäyntiin liittyy Suomessa huomattavasti vähemmän ulkoisia paineita ja kilpailua kuin Kiinassa, eikä kaikki aika kulu läksyjen tekemiseen. Lapsille jää aikaa leikkimiseen, kirjojen lukemiseen, leffojen katsomiseen ja harrastuksiin: asioihin, joista lapset nauttivat.

Chinese books

 

Tee sitä mistä nautit!

Eräs väestöryhmä näyttäisi Kiinassa kuitenkin olevan huomattavasti onnellisempi kuin Suomessa: eläkeläiset. Joka päivä asuntolan pihalla näkee juuri kävelemään oppineiden taaperoiden kanssa ulkoilevia mummoja ja pappoja, jotka kerääntyvät yhdessä vesialtaan tai penkkirykelmän luo. Puistossa kävellessä vastaan tulee leijaa lennättäviä vanhoja herroja, pitkien värikkäiden nauhojen kanssa pyörähteleviä rouvia ja reippaan musiikin tahdissa tanssahtelevia pariskuntia. Kiinassa eläkeläiset saavat vapaasti touhuta asioita, joista Suomessa leimattaisiin kylähulluiksi. Ja he tekevät sen asenteella! Tanssivilla rouvilla on yhteensopivat hameet päällä, musiikki raikaa eikä ohi kulkevia katselijoita ujostella. Harvassa paikassa näkee yhtä hyväkuntoisia ja reippaita eläkeläisiä kuin Kiinassa. Länsimainen asenne tuntuu olevan se, että nuorena toteutetaan unelmia ja pidetään hauskaa, vanhana kudotaan sukkaa ja katsotaan telkkarista uusintoja. Kiinassa asenne tuntuu olevan juuri päinvastainen: nuorena miellytetään vanhempia ja opiskellaan ahkerasti, jotta saa hyvän työn. Eläkeläisenä sen sijaan pidetään hauskaa ja nautitaan elämästä. Tanssivien kiinalaismummojen ja -pappojen katselu saa iloiseksi, vanhuuden ei sittenkään tarvitse olla harmaata!

Chinese pensioners having fun in a park

 

Oikeilla jäljillä

Onnellisuus on noussut mieleeni usein myös siksi, että Pekingissä ollessani olen tuntenut oloni tavallista onnellisemmaksi. Saan panostaa täysillä kiinan opiskeluun, kirjoittaa blogia aiheista jotka herättävät minussa innostusta ja inspiraatiota, ja suunnitella tulevia reissuja paikkoihin, jotka aiemmin ovat olleet vain haaveissa. Erityisesti blogin kirjoittaminen on avannut silmiäni: En ole erityisen innokas esseen kirjoittaja ja useimmiten saan taistella täyttääkseni vaaditun sanamäärän niin kiinankirjoitelmissa kuin kursseihin sisältyvissä tutkielmissakin. Blogia varten inspiroivia aiheita on kuitenkin varastossa jo vaikka kuinka paljon ja tekstiä syntyy helposti. Ehkä se tarkoittaa sitä, että olen oikeilla jäljillä Kiinan, matkailun ja blogin kirjoittamisen suhteen. Ensimmäiset vuodet yliopistossa olivat stressaavat ja mietin usein kaihoisasti sitä päivää, kun saan nauttia siitä mitä teen. Viimeisten kuukausien aikana kävelyvauhtini on hidastunut, sillä en enää stressaa. Sen sijaan nautin ihmisten tapaamisesta, kiinanopiskelun tuomista haasteista ja uusissa paikoissa seikkailusta.

Taoist temple in Beijing

Toisinaan huomaa asioiden menevän aivan toisin kuin oli alun perin kuvitellut. Pelkäsin uutta vaihtovuotta, sillä useat kuukaudet erossa poikaystävästä tuntuivat surulliselta ajatukselta. Tulevia opiskeluja pohtiessa huomasin tämän kuitenkin olevan paras sauma vaihtovuodelle ja mahdollisuus stipendiin tuli juuri oikealla hetkellä. Olen tyytyväinen, ettei tulevaa vuotta tarvinnut vatvoa kuukausikaupalla etukäteen vaan aikaa jäi ainoastaan asioiden järjestämiseen ja yhteisistä hetkistä nauttimiseen. Onnentunnetta lisää tammikuussa odottava joululahja, kun poikaystävä lentää kahdeksi viikoksi Kiinaan. Sen voimalla jaksaa tsempata kolmen kuukauden opiskeluputken. Vaikka perhe on kaukana, olen saanut niin paljon tukea ja kannustusta, että kaikki rakkaimmat ihmiset tuntuvat olevan lähellä. Se saa minut tuntemaan oloni sekä onnekkaaksi, että onnelliseksi.



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.