matkablogi

matkablogi

Macao – kirkkoja ja casinoja

Sanan Macao kuullessani tuli vielä kolme vuotta sitten mieleeni kultaisella oudonmallisella tornitalolla varustettu casinokaupunki jossain päin Kaakkois-Aasiaa. Ja kyllä, myönnän etten Aasian tutkimuksen opintoja aloittaessani edes tiennyt sen sijaitsevan Kiinan etelärannikolla. 😀 Mielikuvani Macaosta muuttui kuitenkin silmänräpäyksessä Kiinan rajan yli kaupunkiin saapuessani, eikä kyseinen Casino Lisboan kultatorni ollutkaan kuin yksi pieni osa monipuolista ja historiantäyteistä kaupunkia.

Grand Lisboa casino

 

Kiinasta Macaoon

Guangzhoun hostellilta lähtiessäni olin vielä epävarma matkareitistä, sillä Lonely Planet ehdotti lähtöpaikaksi epämääräistä bussiasemaa, jonne metrollakin olisi mennyt puoli tuntia. Respasta reittivaihtoehtoja kysyessäni apuun hälytettiin maastohousuinen kuusikymppinen amerikkalaismies, joka oli kuulemma käynyt uusimassa viisumiaan Macaon puolella. Pitkän pohdinnan jälkeen hän totesi, että helpoin reitti on hypätä rannasta veneen kyytiin, jäädä pois Tianzi-laiturilla ja kävellä Landmark-hotellin nurkille bussiasemalle. Vanha kettu piirusti minulle innokkaana kartan ja ilmoitti lopulta itsevarmana, että “jos jokin menee vikaan.. tai siis ei mikään voi mennä vikaan!” Hän vielä saattoi minut empimisistäni huolimatta rantaan asti ja varmisti lauttaterminaalin tädiltä, että bussiasema on auki. Ei siinä sitten auttanut kuin puntaroida vaihtoehdot A. Noudatan kiltisti opaskirjan epävarmaa tietoa bussiaseman sijainnista ja hiippailen vaivihkaa metrolle tai B. Luotan vanhan ketun neuvoihin ja hyppään seikkailuhengessä veneen kyytiin. Päätin luottaa tuntemattoman sanaan ja ja tällä kertaa se kannatti! Bussiasema löytyi ja sain viimeisen paikan seuraavana lähtevästä bussista, jossa kaiken kukkuraksi penkit olivat kuin nojatuolit. Parin tunnin matka Macaon rajalle maksoi alle 20 euroa ja kului nopeasti maisemia katsellessa.

Bus from Guangzhou to Macau

Me at the border to Macau
Rajalla Kiinan puolella, taustalla näkyvät jo Macaon tornitalot.

 

Pipo päässä hospedariassa

Majapaikaksi olin valikoinut ehkä kaupungin edullisimman majatalon, San Va Hospedarian, jota Lonely Planet kuvailee sanoin: “Built in 1873, San Va, with its green partitions and retro tiles, is about the cheapest and most atmospheric lodging in town”. Selväksi oli käynyt, että vanhan portugalilaisen perintötalon fasiliteetit ovat vaatimattomat ja ilmastoinnin sijaan löytyy pelkkä tuuletin. En kuitenkaan tullut varausta tehdessä ajatelleeksi, että ilmastoinnin puute tarkoittaa myös lämmityksen puutetta. Pahaksi onnekseni Macaolla sattui olemaan epätavallisen kylmä tammikuu ja päiväsaikaan juuri ja juuri 10 astetta hiponut lämpömittari näytti suunilleen samoja lukemia sisällä vihreäseinäisessä hospedariassa. Nukuttuani ensimmäisen yön villasukissa, kaksissa housuissa, kolmessa paidassa ja fleecessä, pipo päässä ja lapaset kädessä omassa silkkimakuupussissa täkin alla, jonka päälle olin vielä heittänyt kaksi takkia, totesin, että kaksi yötä vielä menee, mutta viimeiseksi yöksi vaihdan hotelliin sulamaan. Lähetin hospedarian asiakaspalveluun sähköpostin ja iltapäivällä majapaikalle palatessani vastaanoton ystävällinen pappa viuhtoi minulle iloisesti ja kertoi hassulla kiinan ja englannin sekoituksella, että pomo oli soittanut. Sain viimeisen yön majoitusmaksun takaisin ja pääsin varaamaan hemmottelumajoituksen viimeiselle yölle Hong Kongiin vievän sataman lähistöltä.

San Va Hospedaria room
Rinkka taisi sopeutua San Va Hospedariaan minua paremmin.
Harbourview Hotel bed
Harbourview Hotelliin olisin voinut jäädä asumaan.

Harbourview Hotel view

 

Syötävän kauniita portugalilaisia rakennuksia

Macaon katukuva pääsi yllättämään toden teolla, sillä kaupunki on pullollaan mitä kauniimpia vanhoja siirtomaa-ajan rakennuksia. Katukyltit on kirjoitettu sekä kiinaksi, että portugaliksi, jalkakäytävät koristettu meriaiheisilla mosaiikkikuvioilla ja talojen julkisivut maalattu pastellin sävyin. Lähdin jo ensimmäisenä iltana kuljeskelemaan kaupungin historialliseen, mutta sitäkin vilkkaampaan keskustaan, jossa kirkkaan keltaiseksi maalatut talot näyttivät valkoisine ja vihreine koristeluineen niin herkullisilta, että maistoin sitruunajäätelön suussani.

Church of St Dominique Macau
Church of St Dominique

Macau old town at night

Vanhassa kaupungissa riittikin ihasteltavaa useaksi päiväksi keltaisista siirtomaa-aikaisista kirkoista entisaikojen rikkaiden macaolaisten mintunvihreisiin asuintaloihin. Suosikkini oli yöllistä taivasta vasten kauniisti valaistu keltavihreä Church of St Dominic, mutta myös Macaon symboli, raunioituneen Church of St Paulin uljaana kohoava yksinäinen julkisivu, oli näkemisen arvoinen. Taipa-saarella sijaitsevassa Taipa Houses museumissa sen sijaan pääsi kurkistamaan, miltä rikkaan macaolaisperheen kodissa näytti 1920-luvulla. Ihastuttava oli myös Macau Peninsulalla sijaitseva Guia Lingthouse, joka on viitoittanut Macaon merenkulkijoiden tietä vuodesta 1865 saakka. Hauskanmallinen vanha majakka oli kuin suoraan Muumit-piirretyistä!

Taipa Village lane

Macao and me

Guia Chapel and Lighthouse

Guia Lighthouse

 

Macaon historiassa pääosassa on meri

Ei taida löytyä Kiinasta kovin montaa kaupunkia, joissa käydessä en olisi piipahtanut museossa. Macaon merimuseossa tosin vierähti useampi tunti, sillä pieni museo oli pakattu täyteen laivojen ja kalastusveneiden pienoismalleja, paikallisten kalastajaperheiden elämästä ja juhlista kertovia esineitä, sekä merenkulkuun ja navigointiin liittyviä välineitä. Macao oli alunalkujaan pieni kalastajakylä, jossa ihmiset elivät kalasta ja merenelävistä, osa asuen koko elämänsä veneessä. Museon vieressä sijaitseva meren jumalattarelle A-Malle pyhitetty temppeli seisoi paikallaan jo 1500-luvulla tuoden turvallisuuden tunnetta meren armoilla eläneille kalastajille ja heidän perheilleen. Museon mielenkiintoisinta antia olivat erilaiset pienoismallit, joista selvisi miltä näytti portugalilaisten löytöretkien aikainen karaveli, verkkokalastus kahdella veneellä tai kiinalainen sotalaiva tuhannen vuoden takaa. Lisäksi pääsin ensimmäistä kertaa ikinä näkemään aidot oopiuminpolttovälineet 1800-luvulta, mikä teki Etelä-Kiinan historiasta entistä käsinkosketeltavampaa.

A-Ma temple Macau

 

Casinojen hohtoa

Lähdin seikkailemaan Cotai Stripin casinoille pelkästä uteliaisuudesta, olin nimittäin lukenut, että massiivisessa Venetian-kompleksissa kulkee sisällä kanaaleja, joissa gondolieerit kuljettavat matkalaisia oopperaa laulellen. Sen suhteen en todellakaan joutunut pettymään, sillä ostoskeskuksen käytävät oli rakennettu muistuttamaan Venetsia kujia värikkäine julkisivuineen, siltoineen ja kanaaleineen, joilla soutelevat upeasti laulavat gongolieerit saivat ohikulkijat pysähtymään ja taputtamaan. Itselleni tuli kuitenkin hieman ahdistunut olo kulissien keskellä ja siniseksi taivaaksi maalatun katon alla. Casinon puolella barokkilaista palatsia muistuttava aula kultakoristeineen ja kattofreskoineen oli upea näky, eikä voi sanoa muuta kuin että kaikesta kummallisuudestaan huolimatta Venetian on paikka, joka Macaossa täytyy kokea. Shoppailijalle Cotai Stripin casinot ovat oikea taivas, sillä suuret casinot yhdistyvät katetuilla käytävillä toisiinsa ja mikäli ooppera ja edulliset ketjuliikkeet alkavat tympimään, voi Venetianilta siirtyä kätevästi vaikkapa vieressä seisovalle Parisianille kuuntelemaan Edith Piafia ja tekemään (ikkuna)ostoksia luksusputiikeissa. Mikäli pelaaminen ei houkuta, voi Cotain casinoja ja ostoskeskuksia käydä ihmettelemässä täysin ilmaiseksi, sillä maksuttomat shuttle-bussit kulkevat suurimpien hotellejen, casinoiden, lentokentän ja lauttaterminaalin välillä.

Venetian entrance in Macau

Venetian casino Macau

Gondola in Venetian Macau



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *